Yrityksen rahoitus ja verokysymykset

Lukuisten yhtiöiden rahoitustilanne on kiristynyt merkittävästi viimeisen noin vuoden aikana. Tämä on paikoin tarkoittanut yhtiöiden oman pääoman olennaista hiipumista ja jopa negatiiviseksi kääntymistä.

Rahan hinta on niin ikään merkittävästi noussut ja rahoituskysymyksiä ratkaistaan nyt monessa mielessä täysin uudessa tilanteessa. Kallis lainaraha ei luonnollisestikaan ole mieleinen vaihtoehto. Jos yrittäjällä on mahdollisuus itse rahoittaa omaa yhtiötä, asia on ratkaistavissa helpommin, mutta tällöin on tärkeää ottaa huomioon rahoituksen muoto ja sen vaikutukset. Tässä yhteydessä tarkastellaan yrittäjän itsensä antamaa rahoitusta omalle yhtiölleen.

Yrittäjä voi itse rahoittaa yhtiötään oman pääoman sijoituksin, antamalla yhtiölleen pääomalainan tai normaalin lainan. Nämä kaikki ovat kovin eri luonteisia ja niillä on erilaiset vaikutukset sekä itse yrittäjän mahdollisuuksiin saada esimerkiksi korvausta rahalleen.

Sijoitus vapaan oman pääoman rahastoon

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto (eli SVOP-rahasto) on yhtiön oman pääoman erä ja lähtökohtaisesti se on tarkoitettu yhtiöön sijoitettavaksi toistaiseksi eli määrittämättömäksi ajaksi. Sitä ei siten ole ensisijaisesti tarkoitettu takaisinmaksettavaksi. SVOP-rahastosijoitukselle yrittäjä ei voi maksaa korkoa, joten mahdollinen korvaus tällaisesta sijoituksesta on mahdollista vain voitonjaon muodoin eli osakeyhtiössä yleisesti osinkona.

SVOP-rahastoon sijoittaminen parantaa yhtiön varallisuusasemaa koko summallaan. Lisäksi se lisää yhtiön nettovarallisuutta ja siten yrittäjän mahdollisuuksia nostaa verohuojennettua osinkoa enemmän. Periaatteessa voidaankin todeta, että SVOP-rahastosijoituksesta laskettuna 8 % mahdollistaa lisää verohuojennettua osinkoa.

Vaikka SVOP-rahasto onkin yhtiöön toistaiseksi sijoitettua, on puheena olevassa tilanteessa usein yrittäjällä ajatus palauttaa näin sijoitettu määrä takaisin itselleen aikojen saatossa ja mahdollisuuksien mukaan. Tähän liittyy monia verotuksellisia kysymyksiä. Ensinnäkin SVOP-rahaston palautus verotetaan pääsäännön mukaan osinkoverotuksena. Tämä tarkoittaisi sitä, että itse sijoitetun rahan saisi palauttaa vain veroseuraamuksin. Poikkeussääntö kuitenkin soveltuu, jos yrittäjälle itselleen palautetaan hänen itsensä sijoittama SVOP-rahasto 10 vuoden kuluessa sijoituksesta. Tällöin palautuksesta ei mene veroa, koska yhden rahan sijoittaminen ja yhden rahan palautus johtaa luovutusvoittoverotuksessa ”nolla voittoon”. Useamman henkilön yhtiössä SVOP-rahastosijoituksen palautus on usein haastavampi kokonaisuus. Näin asia on varsinkin silloin kun kaikki eivät ole tehneet osakeomistustaan vastaavaa SVOP-rahaston sijoitusta.

SVOP-rahastosijoituksen ohella toki osakepääomasijoituskin on vaihtoehto, mutta usein se on jäykempi ja yleensä yhtiön rahoitustarve tyydytetäänkin SVOP-rahastosijoituksella.

Pääomalaina

Pääomalaina on periaatteessa oman pääoman ja vieraan pääoman sijoituksen välimuoto lähinnä sen etuoikeusjärjestyksen näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhtiön konkurssitilanteessa pääomalainalla on kaikkia muita lainoja huonompi etuoikeus varojen palautuksessa. Sen sijaan sillä on oman pääoman rahoitukseen nähden etuoikeus palautustilanteessa.

Pääomalainalle voidaan maksaa korkoa, mutta koron maksun edellytyksenä ovat lähinnä samat kriteerit kuin osingonjaollekin. Pääomalainalle voidaankin maksaa korkoa vain siltä osin kuin yhtiön vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä ylittää yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän. Pääomalainaa voidaan palauttaa samalla perusteella.

Jos pääomalainaa verrataan SVOP-rahastoon, niin sille voidaan maksaa korkoa ja kun se on yleensä luonteeltaan velkaa, niin se on tarkoitettu myös maksettavan takaisin. Korko on pääomalainaa antaneelle yrittäjälle pääomatuloverotettavaa tuloa eli korosta menee veroa vähintään 30 %. Pääomalainan palautus ei ole veronalaista tuloa, joten se eroaa SVOP-rahastosta tässäkin mielessä. Lisäksi pääomalaina on yleensä aina taloudelliselta luonteeltaan velkaa ja siten se ei lisää nettovarallisuutta, kun SVOP-rahastosijoitus taas lisää yhtiön nettovarallisuutta.

Laina

Jos yrittäjä antaa omalle yhtiölleen puhtaasti vierasta pääomaa eli lainaa, kysymyksessä ei ole pääomalaina. Tällaisesta tavallisesta lainasta on mahdollisuus myös saada käypää korkoa. Korko verotetaan lainaa antaneen yrittäjän pääomatulona eli samoin periaattein kuin pääomalainankin korko. Laina on tarkoitettu maksettavan takaisin antajalleen.

Pääomalainaan verrattuna nyt puheena oleva laina on paljon kevyempi esimerkiksi juuri takaisinmaksun ja koron suhteen. Tällöin ei tarvitse tarkastella samalla tavalla esimerkiksi vapaan oman pääoman määrää. Verotuksellisessa mielessä laina on kuitenkin velkana nettovarallisuutta pienentävä erä ja eroaa myös esimerkiksi SVOP-rahastosta tällä perusteella.

Koron enimmäistaso

Verotuksessa hyväksyttävä korkotaso on riippuvainen mm. osapuolista eli mikä taho antaa millekin taholle lainaa ja mistä korkoa maksetaan. Kun tarkastelussa keskitytään yrittäjän näkökulman tarkasteluun, niin yrittäjän lainatessa varoja yhtiölleen varoja, kysymys voi olla korollisesta tai korottomasta lainasta. Korottomuutta puoltaa joissain tapauksissa se, että yrittäjä maksaa korosta vähintään 30 %:n pääomatuloveron ja yhtiö saa vähentää enintään yhteisöverokannan mukaisen 20 %:n osuuden.

Verottaja on kuitenkin kiinnostunut käytettävän koron tasosta. Koron suhteen on verotuksellisesti merkitystä mm. sillä, tarvitseeko yritys rahaa vai ei. Jos yhtiöllä ei ole rahantarvetta, korkotaso voi olla enintään se, mitä yrittäjä saisi pankista tms. korkoa sijoitukselleen. Kun kysymys on siitä, että yhtiö tarvitsee rahaa, tällöin korkotaso voi olla vastaava, millä yhtiö saisi vastaavan lainan pankista tms. Käypää korkoa ajatellen jää hieman tulkinnanvaraa verottajan suuntaan lähinnä sen suhteen, kuinka korkean riskilisän voisi esimerkiksi pankkikoron lisäksi otetulle riskille laittaa. Haarukka voisi olla 2 – 5 %, mutta tarkkaa rajaa verottajan hyväksymästä määrästä ei ole annettavissa. Ylikorko johtaa peiteltyyn osinkoon, joka taas tarkoittaa sitä, että yhtiöllä ei ole tältä osin vähennysoikeutta ja yrittäjää verotetaan tältä osin 100 %:sti ansiotulona.