Arvonlisäveroon liittyy lukuisia säännöksiä, mutta yritystoiminnassa siitä tekee erityisen ennen kaikkea se, että se on läsnä lähes kaikissa yrityksen liiketoimintaan liittyvässä asiassa. Se koskee siten myös lähes jokaikistä kirjanpidon kirjausta. Olipa kysymys myynnistä tai ostoista tai muista liiketoimista, tulee tarkistettavaksi, että on käytetty oikeaa arvonlisäveroprosenttia. Jo tämä pelkästään tekee arvonlisäverotuksesta myös verottajan tarkastuskohteita ajatellen kiinnostavan.
Arvonlisäverokanta – oikeellisuus olennaisen tärkeää
Suomessa on käytössä kolme arvonlisäverokantaa 24, 14 ja 10 % sekä näiden lisäksi nolla verokanta ja verotuksen ulkopuolelle jäävä veroton toiminta. Yleinen verokanta on 24 % ja 14 %:n ja 10 %:n verokannat ovat alennettuja verokantoja. Alennettuja verokantoja sovelletaan esimerkiksi ruokaan, joihin sovelletaan 14 %:n verokantaa ja esimerkiksi liikuntapalveluihin, joihin sovelletaan 10 %:n verokantaa. Puuttumatta tässä yhteydessä syvällisemmin eri verokantojen soveltamisen piiriin kuuluvien hyödykkeiden luettelointiin, käytännössä rajanvetotilanteita on lukuisia. Lisäksi verottaja saattaa tulkintatilanteessa päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin mitä yritys on esimerkiksi myynneissään soveltanut.
Ikävimmät seuraamukset syntyvät siitä, että yritys on soveltanut pienempää verokantaa kuin mikä lopullinen tulkinta on. Tällöin seurauksena on paitsi puuttuvan veron maksaminen myös siihen liittyvien viivästysseuraamusten suorittaminen. Käytännössä verokantatulkinnat saattavat olla niin epäselvät, että ne ratkaistaan vasta vuosien kuluttua korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO). Ja jos vieläkin korostaa, että kysymys on paikoin todellakin tulkintatilanteesta, niin KHO:n päätökset saattavat vielä olla 3 – 2 -äänestystuloksia, eivät siis edes aina yksimielisiä. Tästä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa vuonna 2015 annettu päätös.
Puheena olevassa tapauksessa ratkaistavana oli koirien agility-radan vuokraaminen. Yrittäjä oli tulkinnut tämän liikuntapalveluja vastaavaksi 10 %:n verokannan alaiseksi palveluksi. Verotarkastuksen seurauksena asia eteni valitusasteisiin ja KHO katsoi, että agility-radan vuokraus ei ole liikuntapalvelua ihmisille, vaan pelkästään koirille, ja silloin arvonlisäverokanta on 24 %. Huomionarvoista oli, että KHO:n vähemmistön mielestä agility on myös ihmisten liikuntapalvelua, jolloin verokanta olisi ollut 10 %.
Vastaavia ratkaisuja erilaisista hyödykkeistä on lukuisia. Edellä mainittu vain esimerkkinä. Käytännöstä löytyy toki esimerkkejä myös siitä, että verottaja on jäänyt nuolemaan näppejään. KHO:n päätöksessä 2019 kysymys oli ravikilpailujen osallistumismaksujen arvonlisäverosta. Tapauksessa ja vallinneissa olosuhteissa raviratayhtiöt olivat soveltaneet 10 %:n arvonlisäverokantaa. Verotarkastuksessa verottaja oli vaatinut tällaisten kuuluvan 24 %:n verokannan piiriin. KHO ratkaisi asian siten, että kysymys on verottomasta toiminnasta eli raviratayhtiön ei ollut maksettava osallistumismaksuista kyseisessä tilanteessa veroa lainkaan.
Nämä esimerkit kuvaavat hyvin, että tulkintatilanteita on olemassa. Mutta rajanvetotilanteita tulee koko ajan lisää. Tämä taas johtuu mm. uusien liiketoimintamuotojen kehittymisestä.
Milloin kannattaa tarkistuttaa käytettävä arvonlisäverokanta?
Viimeisten vuosien aikana on syntynyt kiihtyvään tahtiin erilaisia uusia tapoja järjestää jopa jo olemassa olevia liiketoimia. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta on ruokapalveluyritykset. Kysymys on esimerkiksi siitä, myydäänkö ruokaa vai välitetäänkö sitä. Asialla on arvonlisäverokannan näkökulmasta merkittävä ero. Ruuan myyntiin kun sovelletaan 14 %:n verokantaa ja taas ruuan välittäminen kuuluu 24 %:n verokannan piiriin.
Vastaavia uusia toimintamalleja on lukuisia. Ns. uberistuminen tai toimialojen disruptoituminen tuo niitä alati lisää. Yrityksille elintärkeää on aina yritystoiminnan alussa käydä tiheällä kammalla vähintään myytävien hyödykkeiden arvonlisäverokannat tarkasti läpi. Vastaavasti, jos yrityksen hyödykevalikoima muokkaantuu yrityksen elinkaaren aikana, on syytä aina varmistaa uusien tuotteiden tai palvelujen arvolisäverokannat.
Sen lisäksi, että uusien yritysten ja yritysten uusien hyödykkeiden arvonlisäverokannat on syytä aina varmistaa, käytännöstä löytyy valitettavan paljon kehittyvän verotuskäytännön muovaamia tulkintoja. Osa niistä tulee yrittäjän harmiksi verottajan omista tulkinnoista ja osa taas esimerkiksi oikeuden ratkaisujen seurauksena.
Verottaja on esimerkiksi viime aikoina puuttunut jopa rajulla kädellä esimerkiksi kuntoutusalan yritysten toimintaan. Tällöin riitakapulana on ollut lähinnä se, että kun terveydenhoito on arvonlisäverolain mukaisesti edellytysten täyttyessä arvonlisäverotonta, niin yksityisellä kuntoutusalalla verottaja onkin alkanut tehdä rajanvetoja. Kysymys on osin esimerkiksi siitä, kuinka suuri osa kuntoutuspalveluista on arvonlisäverotonta ja kuinka suuri ei. Näissä tapauksissa kysymys on paljolti tulkintamuutoksista.
Joissain tapauksissa taas rajanvetoa tehdään esimerkiksi erilaisten terapiamuotojen suhteen. Osa katsotaan verottomaksi ja osa taas verolliseksi. Näiden osalta verottaja on pyrkinyt kirjailemaan omiin ohjeisiinsa omia tulkintoja ja toisaalta oikeuden ratkaisuihin perustuvia kannanottoja.
Lopuksi
Koska arvonlisäverotus on lähes kaikissa yrityksen liiketoimissa läsnä, on sen oikeellisuus hyvä aina varmistaa. Ikävimmät seuraamukset liittyvät myytävien tuotteiden vääriin verokantoihin. Oikean toiminnan varmistamiseksi uusien alkavien yritysten on syytä varmistaa heti alkuunsa käytettävät verokannat ja taas toimivien yritysten on suositeltavaa olla yhteydessä uusien tuotteiden ja palvelujen arvonlisäverokantojen tarkistamiseksi omaan asiantuntijaansa.
Lisätietoa verokannoista löydät täältä.
Haluatko kuulla lisää arvonlisäverosta? Ota yhteyttä, niin jutellaan!
Viimeisimmät artikkelit
