Sairauskuluvakuutukset työterveyshuollon täydentäjänä – miten verottaja suhtautuu?

Useat yritykset ovat pohtineet terveydenhuollon järjestämistä myös täydentäen sitä sairauskuluvakuutuksella. Lähtökohtana on, että työnantajana yrityksellä on työterveyshuollon järjestämisvelvollisuus. Sairauskuluvakuutuksella voidaan täydentää pakollisen työterveyshuollon kattavuutta, kun yritys ottaa henkilöstölleen vapaaehtoisen vakuutuksen.

Yrityksen pohtiessa tätä kokonaisuutta, kysymys kääntyy toisaalta vakuutuksen kattavuuteen ja toisaalta sen käyttäytymiseen yrityksen taloudenpidossa – kuten verotuksessa sen vähennyskelpoisuuteen. Eli esimerkiksi, voidaanko sairauskuluvakuutuksen maksut vähentää yrityksen verotuksessa.

Mistä on kysymys?

Sairauskuluvakuutuksen perusteella henkilöstö on oikeutettu lakisääteistä vähimmäistasoa laajempaan terveyden- ja sairaanhoitoon. Kyseiselle vakuutukselle on useita synonyymejä, kuten sairaanhoito-, sairauskulu-, sairaudenhoito-, tai sairaanhoitokuluvakuutus.

Sairauskuluvakuutukseen perustuva vakuutusturva kattaa sairauden tai vamman tutkimisesta ja hoidosta johtuvia kustannuksia. Vakuutus saattaa korvata kaikenlaisista sairauksista ja tapaturmista aiheutuneita hoitokuluja. Vaihtoehtoisesti korvattavuus voi olla rajattu vain tiettyihin tilanteisiin.

Samalla on hyvä huomata, että työnantajayrityksen ottamassa sairauskuluvakuutuksessa on aina kysymys vain lakisääteistä työterveyshuoltoa täydentävästä järjestelystä, sillä lakisääteistä työterveyshuoltoa ei voida järjestää yksistään vakuutuksella.

Mitä sanoo verottaja?

Se, miten erilaisia työnantajan ottamia etuuksia kohdellaan työntekijän näkökulmasta ja toisaalta yrityksen näkökulmasta, on syytä aina selvittää ja ymmärtää. Lähtökohtana on aina se, että työntekijälle kaikki rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot ovat veronalaisia ja toisaalta, että yrityksen omaan liiketoimintaansa käyttämät panostukset ovat pääsääntöisesti vähennyskelpoisia.

Ensinnäkin veronalaiseksi tuloksi ei katsota yrityksen koko henkilökunnan saamaa tavanomaista ja kohtuullista etua sen järjestämästä terveydenhuollosta. Pakollinen työterveyshuolto on näin ollen verovapaata työntekijälle. Yrityksen järjestämään vapaaehtoiseen työterveyshuoltoon perustuva etu voi niin ikään olla verovapaa etu. Vapaaehtoisesta työterveyshuollosta saatavan edun veronalaisuus ratkaistaan vakiintuneen oikeus- ja verotuskäytännön mukaan sen perusteella, onko siihen sisältyvä sairaan- ja terveydenhuolto tavanomaista ja kohtuullista. Lisäksi edellytetään, että etu on annettu koko henkilökunnalle.

Tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta on ratkaistu oikeusasteissa. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on linjannut tätä muutamillakin päätöksillään. Päätösten perusteella on toisaalta kiinnitettävä huomiota vakuutuksesta yritykselle aiheutuvien kustannusten määrään ja toisaalta siihen, mitä vakuutuksella katetaan. Arviointi tapahtuu siis sekä vakuutuksen korvattavuuden piiriin kuuluvien etujen laadun että vakuutuksesta maksettavan enimmäiskorvauksen euromäärän perusteella. Olennaista on siten se, mitä vakuutuksesta voidaan korvata ja kuinka suuri korvaus voidaan enimmillään maksaa yksittäisestä sairaustapauksesta tai tapaturmasta. Sen sijaan sillä ei ole merkitystä, toteutuuko vakuutustapahtuma ja korvataanko vakuutuksesta todellisuudessa ikinä mitään.

Vakuutus voi olla verovapaa etu vain silloin, jos sen perusteella korvattava enimmäismäärä on kohtuullinen. KHO:n päätöksissä on katsottu, että vakuutus voi olla verovapaa etu, kun vakuutuksen perusteella maksettava enimmäiskorvaus on 10.000 euroa yksittäistä sairaustapausta tai tapaturmaa kohden. Jos siis vakuutuksesta voidaan yksittäisen vakuutustapahtuman johdosta maksaa tätä suurempi korvaus, vakuutus on veronalainen etu.

Vakuutus voi olla verovapaa etu, vaikka vakuutuksen perusteella voidaan sen voimassaoloaikana tai yksittäisen kalenterivuoden aikana maksaa korvauksia yli 10.000 euroa, kunhan yksittäisestä sairaudesta tai tapaturmasta korvattava määrä voi olla enintään 10.000 euroa.

Korvauksen enimmäismäärän ohella asian arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös vakuutusmaksun määrään. Sekin tulee olla kohtuullinen. KHO on katsonut, että vakuutus voi olla verovapaa etu, kun keskimääräinen palkansaajakohtainen vakuutusmaksu on 400 euroa, mutta se voi olla suurempikin. Jos vakuutusmaksu kuitenkin ylittää huomattavasti tämän määrän, vakuutus on veronalainen etu. Esimerkiksi yli 1.000 euron keskimääräistä vuosimaksua ei voitane pitää kohtuullisena.

Jos vakuutus katsotaan veronalaiseksi, vakuutuksesta syntyy työntekijälle veronalainen etu. Tämä taas käsitellään palkan tavoin ja siitä työnantajayrityksen tulee suorittaa myös ennakonpidätys.

Lopuksi tässä kohdin on syytä todeta, että sairauskuluvakuutukset poikkeavat ehdoiltaan toisistaan, minkä vuoksi vakuutuksesta saatavan edun veronalaisuutta on aina arvioitava vakuutuskohtaisesti.

Yrittäjälle itselleen otettu vakuutus

Osakeyhtiön tai henkilöyhtiön omistajayrittäjälle, joka työskentelee yhtiössään, otettu sairauskuluvakuutus voi olla verovapaa etu vastaavin perustein kuin työntekijälle otettu samanlainen vakuutus. Verovapauden edellytyksenä on aina, että vakuutettu osakkeenomistaja tai osakas tosiasiallisesti työskentelee yhtiössä. Jos omistajayrittäjän lisäksi ei ole muita työntekijöitä, sairauskuluvakuutus voidaan katsoa verovapaaksi eduksi myös tällöin.

Toiminimiyrittäjä on eri asemassa. Hän ei voi ottaa itselleen sairauskuluvakuutusta, vaikka yrityksen työntekijöille sellainen olisi järjestetty. Toiminimiyrittäjän vakuutusmaksu ei ole siten myöskään toiminimelle vähennyskelpoinen meno verotuksessa.

Tutustu 
referensseihimme »

Kokonaisvaltainen osaaminen, asiantuntijuus ja henkilökohtainen palvelu ovat luoneet vankan pohjan yrityksemme menestykselle. Sen vuoksi meillä onkin suuri joukko arvostettuja yrityksiä asiakkainamme. Tutustu asiakkaidemme tarinoihin »